eli jee jee jee... Tyhmä sims ei toimi Pittää varmaa tehä seuraava osa kuvattomana...

En viel tiiä varmana millo se osa tulee ku se ei oo viel kokonaa kirjotettu.

Sorry

Elikkäs ny on kuule niin, että TE saatte päättää loppuuko tämä tarina tähän vai jatkuuko se dramaattisen osan 5<----paina osaan jälkeenkin vai loppuuko se tosiaan tähän. Mielipiteitä KIITOS!

-Bayard! Tietenkin minä suostun! Vega sanoi puhkesi kyyneliin.

 

Bayard hymyil ja sujautti kätensä Vegan käden alle.

-Mitä sinä teet?! Yksi pikkutytöistä kysyi sanoi raivoissaan.

 

-Minun pitää käydä kylpyhuoneessa, Vega ilmoitti ja kiiruhti vessaan, tyttö kintereillään.

 

-Mitä sinä teet? Tyttö toisti.

-Minä rakastan Bayardia! Haluan viettää hänen kanssaan koko loppuelämäni! Vega kuiskasi korottaen ääntään: -Miksi ette jätä minua rauhaan? Sitten hän vajosi maahan.

-Tyttö mulkaisi Vegaa ja pian toinenkin tyttö ilmestyi. Tytöt katsoivat Vegaa ja sitten sanoivat toisiinsa katsoen: -Tapa Bayard! Vega katsoi järkyttyneenä tyttöjä.

-En minä voi häntä TAPPAA! Minä rakastan häntä!

-Vega, onko kaikki hyvin? Bayard kysyi oven läpi.

-On, on! Minä vain laitan hiuksiani. Tulen ihan kohta!

-Se on välttämätöntä tehdä, tytöt sanoivat ja katosivat.

-En näe eroa...

-Mitä? Vega kysyi ymmällään.

-Sanoin vain, etten näe eroa hiuksissasi.

-No. sinä et olekaan nainen, Vega vastasi.

-Onneksi, muuten en voisi tehdä näin. Bayars sanoi ja vetäisi Vegan lähelleen suudellen tätä.

 

-Mitä sinä teet?! Vega karjui osoittaen Bayardia.

-Mi-minä suutelin sinua. Mikä....?

 

-Häivy täältä! En halua nähdä sinua enää KOSKAAN! Bayard katsoi loukkaantuneena Vegaa ja lähti ovelle.

-Kuten neiti haluaa.

 

-Hullu nainen... Bayard mumisi itsekseen kulkiessaan tien yli, huomaamatta autoa.

-Bayard! Varo! Vega huusi ja Bayard kääntyi häntä päin.

 

-Mi....? Bayard kerkesi sanoa, Vegan juostessa häntä päin.

-Juokse pois alta!

 

Bayard kääntyi autoa kohti ja juuri sillä hetkellä auto törmäsi häneen.

 

-EI! Vega huusi ja juoksi Bayardin viereen. -Si-sinä vuodat verta... Nouse ylös me-me lähdemme sairaalaan ja sitten kaikki jatkuu taas normaalisti.

-Älä huoli, en ole sinulle vihainen....

-Mistä sinä puhut? Vega kysyi verta sylkevältä Bayardilta.

-Et sinä minua rakasta, et koskaan rakastanut... Mutta saat tämän anteeksi...

-En minä halunnut, että juokset seuraavan tietä ylittävän auton alle, kun komensin sinut ulos! En halunnut, että lähdet! Se johtui vain haboliitystä!

-Älä viitsi... Ei sillä ole väliä... Annan anteeksi, koska..... Bayard sanoi yskien. -Minä rakastan sinua, olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan.

-Älä puhu noin! Vega huusi itkien. -Sinä nouset nyt ylös! Ja-ja sitten olet taas kunnossa. Bayard katsoi Vegaa syvälle silmiin hymyillen vinosti ja osoittaen, että Vega tulisi alemmas. Sitten hän kuiskasi Vegan korvaan: -Minä rakastan sinua... Vega tunsi kasvoillaan Bayardin hengityksen, sitten se pysähtyi.

 

Vega nosti päänsä itkien armottomasti. -Kyllä minä sinua rakatan! Nouse ylös! Vega huusi ja yritti nostaa Bayardia. -Nouse nyt! Vega huusi uudestaan ja uudestaan. -Et saa jättää minua, en voi elää ilman sinua. Älä jätä minua yksin. Et saa... Vega katsoi epätoivoisesti hymyillen poispäin Bayardista. -En halunnut, että kuolisit, ainakaan noin...

 

-Hän voi todella todella huonosti, lääkäri sanoi katsoen vanhaan naiseen.

-Luulin, että hän voi jo paremmin, nainen sanoi.

-Voit käydä katsomassa häntä, jos tahdot. Lääkäri sanoi ja vanha nainen avasi oven vieressään astuen sisään.

 

-Kultaseni, onko kaikki hyvin? Nainen kysyi.

-Bayard....

 

-Olen pahoillani, en halunnut, että kuolet! Pienet tytöt sanoivat, että sinun täytyy, muuta en minä! Katso minua! Bayard!

 

-En ymmärrä! Kuka on Bayard? Miksi hän sanoo, että ei halunnut hänen kuolevan? Nainen kysyi lääkäriltä ihmeissään.

-Hän oli hyvin iloisen tuntuinen ja nauroikin ja hymyili useasti viime vuodesta lähtien, mutta tällä viikolla hän on alkanut itkeä ja huuta Bayard Latoonin nimeä. Hän puhui viikon alussa, että rakastaa Bayardia ja on iloinen kihloista. Hän elää kuin omaa elämäänsä pään sisällä, lääkäri selitti.

-Hän elää elämäänsä päänsä sisällä? Nainen ihmetteli.

-Niin, rouva Mitchvagova.

-Voi, kutsukaa minua Nancyksi. Vaikka Olivette onkin noin vanha.

-Tarkoitatteko Vegaa? Lääkäri kysyi, nainen nyökkäsi.

-Hän on pikku Olivetteni, Nancy sanoi hymyillen.

 

-Bayard, en halua jatkaa elämääni ilman sinua! Avaa silmäsi! Vegaa huusi itkien kuin horroksessa.

 

-Vega-kulta? Minä tässä, äiti, Nancy sanoi, mutta Vega vain jatkoi omia puheitaan:

-Bayard ei hätää. Sotin nyt ambulanssinkin ja otin tekemäsi lääkkeen. Minusta ei enää tule kummajaista öisin. Eikö ole hieno! Vega hymyili leveästi.

-Hän näkee kuin valveunta! Nancy kauhisteli. Lääkäri pudisteli päätään.

-Hän on vain normaalia pahempi skitsofreenikko, johon eivät mitkään lääkkeet tehoa, tai edes yli kymmenen vuoden laitoshoito.

-Mitä tarkoitat?

-Hän on parantumaton. Lääkäri selitti ja jatkoi: -Parempi lähteä, hän ei pidä liian suuresta huomiosta.

 

Parin viikon päästä:

 

-Pitää viedä Vegalle ruoka. Veisitkö sinä sen ja syöttäisit, kun Vega on tottunut sinuun hyvin vuodessa. Yksi lääkäreistä kysyi.

-Selvä.

 

-Lääkäri avasi oven ja sanoi Vegalle: -Hei kaunokainen! Yllättävästi Vega havahtui ja nousi ylös nauliten katseensa lääkäriin ja sanoi kyyneleet valuen:

 

-Bayard?

Miten voi lisätä kuvia tähän(photobucketista)? HELP ME!

Minulla on paljon kisoja harrastuksessani ja kuten varmaan arvaatte koulussa on miljoona koetta edessä. Yritän työstää jatkoa, kun kerkeän, mutta viidet harkat viikossa + vielä muita harrastuksia vivät paljon aikaa. Jakuten arvata saattaa minullakin on oma elämä. En kuitenkaan ole lopettamassa tätä tarinaa. :)
Mukavaa joulun odotusta!
Devileye