Vega odotti vastausta, muttei saanut sitä. Hän käveli hieman eteenpäin ja huomasi varjon olleen vain puu, jonka hän oli istuttanut siihen eilispäivänä.


Vega laittoi valot päälle ja jatkoi matkaansa keittiöön ottamaan vesilasillisen. Kun Vega oli juonut sen, hän laski lasin pöydälle ja kääntyi peiliin.


Valot sammuivat ja Vega kirkaisi niin kovaa kuin pystyi ja kääntyi poispäin.


Sitten hän kääntyi takaisin peiliinpäin, ei mitään. Vain hän ja hänen rakkaat kasvonsa. -Taidati olla vielä unenpöpperössä, Vegaseni. Vega totesi ja oli jo valmis lähtemään, kun hän huomasi jotain outoa.


Kuva muuttui peilissä samanlaiseksi kuin unen pikkutyttö, mutta hahmo peilissä oli hän itse.


Vega istui maahaan ja vakuutteli itselleen: -Näet unta, tämä ei ole totta. Kun heräät, olet taas oma itsesi ja lähdet kouluun.


Kun Vega katsoi peiliin, kuva ei ollut muuttunut. Vega kirkaisi kovaa ja juoksi yläkertaan peiton alle piiloon. Kun hän sai unen, aamu alkoi jo sarastaa.


Aurinko paistoi Vegan silmiin, kun hän avasi ne herätyskellon soidessa. Hän nousi ylös ja meni alakertaan. Keittiössä hän keräsi kaiken rohkeutensa ja katsoi peiliin. Siinä hän oli. Vain hän, ei ketään kummajaista, vaan hän.


Vega ei voinut olla pitämättä hymyään, joten hän hymyili, tietämättä seuraavista öistä mitään.


-Tuletko illalla klubille, kaunokainen? John-niminen poika kysyi Vegalta.


Totta kai! Nähdään siellä. Vega sanoi hymyillen pojalle.


-No, nähdään sitten siellä, John sanoi ja suuteli Vegaa kädelle.


Vega hymyili koko ajan ja vielä pitkään sen jälkeenkin, kun John oli jo lähteny. Miten juuri hänellä oli ollut niin iso säkä, että koulun suosituin poika pyytää häntä bileisiin? Viime yön tapahtumat olivat jo hävinneet Vegan päästä, kun hän alkoi katsella sopivaa pukua bileisiin. -Mikä säkä! Hän hoki.


-Voi ei... En ikinä kerkeä niihin bileisiin! Vega raivosi itsekseen, kun hän juoksi rappusia alas. Hän juoksi tien reunaan, valmiina liftaamaan, kun kuuli auton tuuttauksen. -Kelpaako kyyti? Poika kysyi autonsa vierestä. -Et arvaakaan kuinka paljon! Vega vastasi helpottuneena.


-Hyppää sitten kyytiin! Poika sanoi osoittaen penkkiä hänen vieressään.


-Mistä tiedät minne haluan..? Vega kysyi istuttuaan.
-Bayard. Bayard Latoon. Menet John Mayerin bileisiin. Kaikki menevät, Bayard vastasi.


-Ai kaikki? Vega kysyi pettyneenä. Hän oli luullut olevansa ainutlaatuinen, kun John oli pyytänyt häntä bileisiin. -Kukas sinä neitokainen muuten olet? Bayard kysyi ajaessaan.
-Vega Mitchvagova.


-Uu... Oikein astronominen nimi. Bayars sanoi. -Oletko Italiasta?


-Kreikasta. Isä kreikkalainen, äiti puoliksi espanjalainen ja saksalainen Vega vastasi.
Wie geht´s? Bayard kysyi.
-Gut. Wie alt bist du? Ich bin 22 Jahre alt, Vega vastasi sujuvasti saksaksi.
-Sori, kielitaitoni ei riitä noin pitkälle, mutta sen älysin, että olet 22 vuotta, Bayard sanoi hymyillen.
-Kysyin kuinka vanha olet. Vega sanoi.
-No, sanotaan, että tarpeeksi, Bayard sanoi hymyillen. Tuo mies sai Vegan naurun pulppuamaan hänestä. Tuossa miehessä oli jotain, joka sai Vegan mielenkiinnon heräämään.


Vegan ajatus katkesi, kun Bayard kysyi: -Kuka haluaa juhlia?